Tapio Rautavaaraa mukaellen :
Mä mistä draaman aiheet saan,
niin moni tiedustaa,
kun kuljen draaman tietä huoletonta.
On helppo käydä vastaamaan,
kun kiertää maailmaa ja elänyt on vuotta kyllin monta.
Mistä ihmeestä keksit aina noita tarinoita? Miten löydän uusia pretekstejä? Emmävaankeksi…
Draamatarina aiheeni syntyvät usein niistä teemoista, jotka syystä tai toisesta juuri pohdituttavat tai puhuttelevat minua juuri sillä hetkellä – tai yleensä ovat olleet mielessä jot pidemmän aikaa. Draama syntyy sisäisestä tarpeesta tutkia jotain teemaa. Tarpeesta jakaa ja tarkastella sitä yhdessä toisten kanssa.
Draamakassa on draamatarina nimeltään ”Jotenkin Toisenlainen”, joka kertoo erilaisuudesta ja erilaisuuden kohtaamisesta.
Teatteripedagogiikan opinnoissa teimme ohjaustyöharjoituksen. Irgendwie Anders-kirja oli yhtenä vaihtoehtona ja Steffi tarttui siihen. Oli minun vuoroni olla ’ohjattavien joukossa’ –minut valittiin I A:n rooliin, koska puhun niin hauskasti murtaen saksaa. Siihen asti olin aina ollut se ’viimeisenä valittu’ – juuri edellämainitusta syystä. Sovin yleensä parhaiten ”tukkijoelle tukkina”-rooleihin, jopa vaadin itse sitä. Tällä kertaa oli toisin.
Irgendwie Anders (alkup. Kathryn Cave: Something Else) kolahti heti. Se oli minun tarinani, poikani tarina, meidän perheemme tarina elämästämme täällä Saksassa. Ohjaustyö tehtiin ja loppukohtauksessa itkettiin – minä ja katsojat. Kiirehdin kotiin ja aloin työstää draamatarinaa Jotenkin Toisenlainen, joka löytyy siis uusimmasta kirjasta. Sain ’terapoida’ itseäni draamatarinaa työstäessäni ja mahdollisuuden tarkastella erilaisuuden ja vierauden tunteen olemassaoloa monelta eri kannalta. Ymmärrykseni kasvoi –ja tarina valmistui.
Draamakan esilukijat kommentoivat tarina nimeä, erityisesti suomennostani: ”Jotenkin Toisenlainen sanottaisiin minusta suomeksi Jotenkin Erilainen”.. Niinpä, mutta minä halusin sanoa ’minunsuomeksi’ – ja Jotenkin Toisenlainen on erilainen, jolloin se voi olla myös toisenlainen. Pretekstin otsikkokin kätkee siis tarkoituksella erilaisuuden.
Testasin draamatarinan viime keväänä Eskistunassa Pikku-Erkin päiväkodin henkilökunnan kanssa. Se toini hyvin. Kyllä, luit oikein: toini. Kyllä se toimikin.