Nimeni on kovin r-voittoinen ja tärisee mukavasti. Tosin se on haasteellinen lausuttava ulkomaalaisille. Vaikka tavaisinkin sen kirjain kirjaimelta syntyy mitä uskomattomampia  tulkintoja. Olen tottunut olemaan milloin minkin niminen ja sanonkin , että „tottelen nimeä kuin nimeä, kunhan se on sinne päin“. En ole niin kovin tarkka.

Ei nimien muistaminen Suomessakaan aina ihan nappiin mene. Olin joskus elämässäni hetken aikaa Pulkkinen.  Kun vaihdoin nimeni takaisin, sain uuden ‚identiteetin‘. Suomenruotsalainen kollegani soitti ja kysyi työosoitettani. Uuden nimenikin kuuli ensimmäisen kerran. Lupasi lähettää ensi-iltakutsun. Ensi-ilta tuli ja meni, onneksi kolleganikin sai kutsun ‚avec‘ ja pääsin juhliin mukaan. Omaa kutsuani ei kuulunut. Puolen vuoden kuluttua lokerooni putkahti kirje, jossa saajana oli Aira Saksinen / Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskus. Uusi sivupersoonani oli syntynyt. Arkikäytössä se lyheni Aira Äs:ksi ja monet opiskelijani muistavat minut sillä nimellä. Savonlinnan  OKL:n  äidinkielen didaktikko nimesi minut Riitta Pulkkiseksi – ja opiskelijat nyökyttelivät, että se se just on, joka ilmaisutaitoa opettaa, vaikka Raija Airaksinen on jokseenkin kaukana RP:stä. Arja ja Ritva etunimiä tottelen myös millä tahansa sukunimellä höystettynä.

Lontoossa keväällä 2006 Saksinen-nimeen tuli lisäys. Battersea Art Centerin lipunvarauksesta sain lippumme pitkällisen etsinnän jälkeen Kisinen-nimellä. Syntyi Aira Saksinen-Kisinen. Bochumin yliopistolla nykyinen nimeni Airaksinen-Björklund tuotti haasteita. Siellä kuljin nimellä Frau Finnland. Minusta on moneksi, eikö?

Ammattiani olen myös joutunut (t-)avaamaan moneen kertaan . Teatteripedagogi tai draamaopettaja aukeavat ulkomaankielillä, suomeksi joutuu selittämään enemmän. Eilen koin yllätyksen, kun luin Bildungswerk für Theater und Kultur-organisaation ensi vuoden ohjelmalehtistä  http://data.btk-hamm.de/pdf/Programm2013.pdf  . Teen heille töitä freelancerina silloin tällöin. Draamaa in English.

Yllättäen CV:ni laajeni ja osaamiseni sai uuden ulottuvuuden, jonka olemassaolosta minulla ei ollut aavistustakaan. Jyväskylän kirjoittajaopinnotkin ovat vasta puolessa välissä. Ohjelmalehtisessä esitellään kaikki kouluttajat ja kohdallani luki:

Raija Airaksinen: Autorin, Kunstkritik für den WA Hamm, Dozentin für Kreatives Schreiben an Schulen und in der Erwachsenenbildung. Kirjailija, Westfälische Anzeiger-lehden taidekriitikko, luovan kirjoittamisen kouluttaja…talking about me????

Kyllä on kielitaito kehittynyt ja saksa hanskassa – ainakin pitäisi olla – näillä meriiteillä vai uskaltaako joku olla toista mieltä? Uskallankohan itse jo tehdä lisäyksen ansioluettelooni? Ehkä en. Saat sinäkin epäillä.