Minulla on oma auto : pieni punainen – ei vielä kuitenkaan purppura tai violetti. Se on Toyota IQ, ”Iikku”.
Se on tosi näppärä – sillä voi ajaa ja sen voi parkkeerata ”mihin tahansa” ja kääntyy postimerkinkokoisella alueella – mahtuu parkkiin vaikka taskuun. Tunnistan sen helposti parkkipaikalla.Se on kuin mansikka. Vaikka omistan auton, papereissa lukee minun nimeni, kaikki viralliset asiat hoituvat viranomaisten omasta tahdosta ja aloitteesta Herr Björklundin kautta.
Autoa ja auton huoltoa koskevat asiat autoliikkeestä, vakuutukset, jopa Toyotan asiakasposti tulevat mieheni nimellä.
Olemme pitäneet Iikun kanssa yhtä nyt reilun vuoden vuoden (11/2011) ja mittariin on kertynyt 5 tuhatta kilometriä – se oli vuosihuollon aika. Aika varattiin ja olin paikalla sovittuun aikaan. Huoltomies tuli paikalle ja alkoi kysellä…ja siinä vaiheessa sanavarastoni petti. Liian paljon uusia sanoja, liian paljon outoja kysymyksiä. Olisinkohan osannut vastata edes suomeksi-? Huoltomies oli ystävällinen – vaihtoi englannin kieleen. Meni yhä hullummaksi – hänen englantinsa oli nimittäin vielä ontuvampaa kuin minun saksani. Vihdoin ymmärsin, tahtoo tietää onko autossa ensiapulaukku! Yes,yes. Huolto sujui ongelmitta – eivät kyselleet enempää.
Tuulilasiin napsahti muutama viikko sitten kivi ja siihen tuli roso. Tuulilasi pitää vaihtaa – pyytäkää miestänne soittamaan meille. Mielelläni sen teenkin. Pyysin kuitenkin arviota, paljonko vaihtop tulee maksamaan. Arvio oli noin tuhat euroa – ja vakuutuskorvaa siitä osan. Pyytäkää nyt vain miestänne soittamaan meille.
Carglas-firma mainostaa korjaavansa auton lasien alle 2 euron kolikon kokoiset pikkuviat kädenkäänteessä. Siispä siis sinne. Jälleen saksankielentaitoni rajallisuus iski silmille. Huoltamon poika oli ystävällinen, kohtelias ja avuliaskin, mutta yhteinen kieli oli jälleen hakusessa. Sen kuitenkin ymmärsin, että katsovat – 45 minuutin kuluttua voi tulla noutamaan.
Kolmen vartin jälkeen palasin korjaamolle. Auton tuulilasi oli korjattu. Tuulilasia ei tarvitse vaihtaa. Ymmärsin, että vakuutuksemme kattaa korjauksen. Ei tarvitse maksaakaan. Antakaa miehenne tarkastaa työntulos, pyytäkää häntä soittamaan meille tähän kortissa olevaan numeroon, jos jotain huomautettavaa. En ihmettele lainkaan, että korjaamon seinää koristivat diplomit hyvästä palvelusta – se oli todellakin ensiluokkaista.
Tarkistus suoritettiin ja mieheni epäili, että kyllä varmaan ois pitänyt kuitenkin maksaa. Ojensin hänelle Carglassin huoltomiehen käyntikortin :” Voitte aina soittaa tähän numeroon!”.
Tankki täynnä,vastahuollettu auto, jonka tuulilasi kunnossa ja kukkarossa tuulilasinkorjaukseen varattu satanen. Taidan lähteä ostoksille.
edit. 6.3. peruutin pienen punaiseni pihalta talon edessä olevalla parkkipaikalle ja katsoin väärään suuntaan – vastahuolletussa autossani on nyt naarmuja ja lommoja kuskinpuoleisessa ovessa. Oma moka – mut-onks-pakko-jättää-ovi-auki autosta-parkkipaikkalla-poistuessaan-mitä-häh? Tankkikaan ei ole enää täynnä…eikä satasestakaan ole jäljellä enää kuin muutama kolikko… elämä on, (nais-)autoilijan elämä varsinkin.