teatteripedagogi kurssi 7 2009-11
Sain eilen kunnian osallistua juhlaan, jossa Bildungswerk für Theater und Kulturin http://www.btk-hamm.de/ 9. teatteripedagogien kurssi iloitteli 2-vuotisen koulutuksensa päättäjäisissä Schloss Oberwerriesin vanhassa linnassa. BTK:lla on tapana järjestää näyttävät valmistujaiset kurssien lopuksi, niin nytkin.
Koulutuksen 10 osallistujaa esittävät parhaita paloja koulutuksen ajalta. Improvisaatiota, kohtauksia ja „kohelluksia“…sopivasti sisäpiirijuttuja niin , että katsojatkin pysyivät mukana. Merkille pantavaa oli, että tällä kurssilla oli 7 miesosallistujaa ja „vain“ 3 naista. Harvinaista herkkua kuulema täällä Saksassakin.
Juhlin itse (kts.kuva yllä) kaksi vuotta sitten – viime vuonna olin kansainvälisenä harjoittelijana mukana ja tänä vuonna vieraana. Mietin, järjestetäänkö Suomessa vastaavanlaisia päättäjäisiä, joihin kutsutaan mukaan ystävät ja sukulaiset katsomaan, mitä koulutuksessa on tehty? Itse en ole samaan törmännyt enkä kutsutuksi tullut.
Sekti on merkittävä ainesosa saksalaisissa juhlissa. Aina ja kaikkialla. Viime vuonna me järjestäjät koimme karmea yllätyksen, kun jääkaappiin laitetut sektit jäivätkin lukkojen taa keittiöhenkilökunnan poistuttua paikalta. Ei VOI OLLA päättäjäisiä ilman sektiä – joten tehtäväkseni jäi sektien hankkiminen „hinnalla millä hyvänsä“. Soittokierros kavereille – ja sitten miehelle, joka alkoi ajella ympäri Hammia ja koota juhlajuomaa kavereiden kaapeista. Lähihuoltoasemien sektihyllyt ammottivat tyhjyyttään – jossain muuallakin ilmeisesti juhlittiin. Saimme kokoon n.50 hengen juhlaväelle juotavaa laseihin, ettei juhlinta jäänyt pelkästään tyhjien pikareiden kilistelyksi. Taskulämmin juomakin ajoi asian, hätätapauksessa. Tilaisuus oli pelastettu : BTK:n ei tarvinnut hävetä – tai jäädä aikakirjoihin organisaationa, jolla ei ollut sektiä valmistujaisissa.
Olen näiden Saksan vuosieni aikana miettinyt keskieuroppalaista alkoholipolitiikkaa ja –kulttuuria. Alan jo tottua. Sektiä lasillinen – eikä putki jää kenelläkään päälle. Onpa joskus joku kurssillakin nostanut yhteisen ruokailun aikana palanpainikkeeksi viinipullon pöytään. Tai tarhan vanhempainiltaan joku tuo kakut joku viinit. Myös koulun yhteisissä tapahtumissa on viinitarjoilu – joskus maksullinen, joskus ilmainen. Niin erilainen kulttuuri kuin kylmässä Pohjolassa. En ota kantaa onko hyvä vai huono – ja kumpi parempi – erilaisia joka tapauksessa.
Tunnustan, vaati „kukkahattutädiltä“ totuttelemista alkuaikoina, mutta eilen kiersin kuin vanhatekijä kilistelemässä valmistuneiden onneksi ja menestykseksi.
” Prost!”
Teatteripedagogeille, uusille ja vanhoille, vastavalmistuneille ja konkareille. Meille kaikille.