Kesäloma lähenee! Ulkosuomalaisen mieli halajaa jo lomalle kotimaahan. Eksyin sattumalta Italiasaa asuvan suomalaisnaisen blogiin , jossa kirjoittaja oli eri ulkosuomalaisten facebook-yhteisöissä kysellyt meidän ulkosuomalaisten kaipauksia niin kotona kuin kotimaassa olessamme. Siispä peilaan omaa ulkosuomalaisuutta Leilan keräämään ‚tutkimustietoon‘, muutamaan valittuun aiheeseen.
Voit lukea yhteenvedon kyselyn tuloksista osoitteesta – ja on siellä monta muutakin mukavaa juttua Italian arjesta. http://leilakk.blogspot.de/2014/06/ulkosuomalainen.html
Taustatiedoksi, kertauksen vuoksi : olen siis Saksassa asuva ulkosuomalainen, 8 vuotta expattielämää takana.
Ulkosuomalainen toimii näin asuinmaassaan maailmalla:
- Kehuu ylpeänä synnyinmaataan jokapuolella maailmaa ja säilyttää suomalaiset perinteet ulkomaillakin.
Kun kerron olevai Suomesta, ensimmäinen kysymys on ollut ja on edelleen :“Mitä te Saksassa teette?“. Suomessahan on kaikki niin paljon paremmin. Se on yleensä ansa, johon en enää lankea. Totean Suomen OK maaksi, ääneen en ala kehumaan. Kuulijalle voi tulla pahamieli. Seuraava ansa on PISAtutkimukset ja koulu. Siihenkään en enää lankea. Saksalainen kouluväki ei oikein tykkää, että Saksa ei pärjää PISA-tutkimuksissa. Suomalaista koulujärjestelmää en enää hehkuta ääneen, totean vain koulujärjestelmiemme olevan hyvin erilaisia ja rakentuvan toisistaan hyvinerilaiselle arvomaailmalle. Totean myös, ettei suomalainenkaan koulumaailma paratiisi ole. Mielessäni ajattelen kuitenkin, että onpas! – ainakin tähän arkitodellisuuteemme verratuna.
Perinteet olemme säilyttäneet – juhannuskoivuja lukuunottamatta. Otamme ilon irti myös paikallisista perinteistä. Esimerkiksi 6.12. juhlitaan niin Suomen Itsenäisyyspäivää, poikamme nimipäivää ja Sankt Nikolaus piipahtaa täyttämässä ovenpieleen jätetyt saappaat herkuilla.
- Arvostaa erikoisesti Suomen valoisia öitä, mustikoita ja puolukoita, ja juo maitoa onnellisena Suomessa, vaikka asuinmaassaan juokin viiniä.
Valosia öitä en totta puhuen kaipaa. Pidän pimeässä nukkumisesta. Suomessa käydessä on tuskaa, kun „yö ei tule“. Saksassa ei tunneta ns. jokamiehen oikeutta ja marjoja ei metsästä poimita. Eikä niitä täällä päin juuri olekaan – ei metsämetsiä eikä marjoja. Muutamana vuonna poimin karhunvatukoita pensaikosta, joka kasvoi puutarhamme vieressä olevalla tyhjällä tontilla. Naapurini pelotteli, että villeissä marjoissa saattaa olla Fuchsbandwurm (Myyräekinokokki), joka leviää mm. ketun virtsan mukana. Karhunvatukat olivat reilun metrin korkeudella oksien yläpäässä ja oksisto oli todella piikikäs. Marjat olivat kuitenkin sen verran herkullisia, että päätin uhmata mahdollista tartuntavaaraa. Päättelin, että jos kettu pääsee näihin marjoihin pissaamaan, niin se on sitten jo Ihmekettu. Todennäköisyys vähemmän kuin fifti-siksti.
- . eikä ärsyynny ihmisistä tai asioista niin, että viitsisi kirjoittaa yleisönosastolle.
On pakko tunnustaa, että ärsyynnyn monistakin asioista. Yleisönosastolle kirjoittamiseni ei ole kiinni viitseliäisyydestä vaan…puutteellisesta saksankielen kirjoitustaidosta. Ehkä eniten olen näiden vuosien aikana ärsyyntynyt ihmisten eriarvoisesta kohtelusta. Ymmärrän, ettei saksaa heikosti sönkkäävää suomalaisnaista ole aina niin helppo ymmärtää, mutta hyvä tyhto auttaisi asiaa. Terveyspalveluja käyttäessäni saan näppyjä siitä, että saamasi kohtelu muuttuu heti, jos sanot, että sinulla on yksityisvakuutus. Meni kauan ennen kuin oivalsin, että se on , vain pakko taipua kailottamaan jo ovelta ‚yksityipotilas‘, niin voi purjehtia jonon ohi. Tekee usein kipeää, mutta jos en tee niin itse, henkilökunta „pakottaa“. Yritin ensimmäisenä vuonna tilata aikaa kotilääkärimme vastaanotolle – en saanut. Käskivät vain tulla. Kun niin tein, pääsimme heti sisään ohi melkoisen jonon. Kukaan jonossa oleva ei protestoinut, ovat tottuneen, on maan tapa.
- Haaveilee karjalanpiirakoista, muikkukukosta, juustoleivästä ja pinaattiletuista ja puolukkahillosta.
Juuri niin! Vaikkakin pinaattiletut syön keittona, puolukkahilloa lusikoin paljaaltaan.
Suomalaisista herkuista yhteenvetona, että kyllä vaan makkarasoppa ja makaroonilaatikko kuuluvat meidänkin repertuaariin, vaikka sunnuntai ei suomiruokapäivä olekaan.Kahvit juodaan muumimukista – tai hienommat kaffeet sitten Arabian Artica-kupeista.
- Rakastaa kahta kauppaa, Lidliä ja Ikeaa.
Lidlistä saa skandinaavisia herkkuja, joskus jopa Fazerminttejä. Ikeassa käydään silloin tällöin syömässä lihapullia ja ostamassa piparkakkuja. Ja jouluglögiä.
- Koti on pullollaan vuosien myötä Suomesta ostettuja Arabian lautasia ja Iittalan laseja. Niinkuin on varastokin.
Tähän en sano mitään. Survon komeroiden ja kaappien ovia kiinni. Lupaan pyhästi, että en osta enää yhtään kippoa enkä kuppia kesälomalla, vaikka kuinka halvalla saisin ja vaikka kuin ois outlet-hinnat.
- Pelästyttää paikallisia asukkaita ulkoilemalla lapsen kanssa sadepäivinäkin ja nukuttamalla vauvaa vaunuissa parvekkeella.
Aiheutin hämmennystä kävelyttämällä lapseni kouluun säällä kuin säällä. Matkaa oli vajaa kilometri ja ensimmäiset 3 vuotta saatoin hänet joka aamu kouluun. Lähitaloista lähti samaan aikaan, samaan kouluun 3-5 äitiä kuskaamaan lapsiaan kouluun. Matka autolla kesti yhtä kauan kuin kävellen, oli tuplasi niin pitkä.
Ihmetystä herättivät myös porkkanapalat eväsrasiassa. Miten ihmeessä saat poikasi syömään porkkanoita? No, kuorin, paloittelen ja laitan rasiaa.
Leilan kartoituksen mukaan ulkosuomalainen lukee Annaa – minä luen mitä sattuu. Huomasin juuri, että kirjahyllyssä oli nippu suomalaisia naistenlehtiä – vuodelta 2009. Tämä ulkosuomalainen kaikenlisäksi hamstraa kaikenmaailman lehtiä.
Olemme lähdössä lomalle Suomeen tuotapikaa. Säästän ulkosuomalainen Suomessa lomalla-pohdinnat seuraavaan postaukseen ja teen kenttätutkimusta..
