Tämän vuoden kesäloma on ohi. Vietin kokonaiset 6 viikkoa Suomessa – nauttien ja akkuja ladaten. Mikäs Suomessa olikaan oleillessa – sää suosi! Loma teki tehtävänsä, palasin arkeeni rentoutuneena ja levänneenä. Ideahan ulkosuomalaisen ominaisuuksien tarkasteluun lähti http://leilakk.blogspot.de/2014/06/ulkosuomalainen.html blogista, jossa Leila listasi ulkosuomalaisten piirteitä niin asuinmaassa olijana kuin kotimaanlomailijana.
Tarkastelen nyt ulkosuomalaisuuttani lomailijan silmin.
Käyttäytyy omituisesti: Hymyilee tuntemattomille ja tervehtii vastaantulijat.
Puhua pälättää koko ajan ja heiluttaa käsiään puhuessaan – sitä toki teen täälläkin ja saipa poikani peruskoulussa keltaisen kortinkin = varoituksen luokassa häiritsevästä käytöksestä, kun liikaa käsiään puhuessaan heilutteli. Minut varmaan poistettaisiin 2 viikon karanteeniin. Pääkaupunkiseudulla tuntemattomien tervehtiminen ja jutteleminen heidän kanssaan on haastavampaa kuin kesälomakaupungissamme Kaskisissa. Suomen pienimmässä kaupungissa on leppoinen tahti ja kaikki tuntevat toisensa – ja aikaa rupatteluun riittää, vaikka ei keskustelukumppaniaan tuntisikaan.
Itä-Helsingin lenkkipoluilla ei tullut yhtään tuttua vastaan. Yksikään vastaantulija ei katsonut silmiin, ei edes sinne päin. Tein testin iltalenkillä, päätin tervehtiä kaikki vastaantulijat. Yhdestätoista vastaantulijasta yksikään ei vastannut tervehdykseeni. Ensimmäisellä aamulenkillä täällä kotona kaikki vastaantulijat tervehtivät – heistä yksikään ei ollut tuttuni.
- Hamstraa suomalaista ruokaa ruisleivästä salmiakkiin, jotka vie mukanaan asuinmaahansa.
Reissumiestä löytyy pakastimesta ja Fazerin Sinistä on jokaisella perheenjäsenellä omassa jemmassa. Salmiakista ja Sisuista olen jo vierottunut – ne tarttuvat hampaisiin ja irrottavat paikkoja.
Lomalla syö kalaa joka aterialla, jopa välipalaksi. Tänä kesä osuin huonoille mansikkapaikoille. Mielikuvani suomalaisista mehevistä mansikoista ei toteutunut – tosin en päässyt itse mansikkamaalle poimimaan. Torilta ja marketeista ostetut tuoreet mansikat olivat tuoreutensa menettäneet. Entisen mansikanviljelijän tyttärenä totesin, etten olisi tuollaisia marjoja edes tarjolle vienyt, suomaan mehumaijaan olisivat joutaneet. ”Moni mansikkarasia päältä kaunis, sisältä pelkkää hilloa”.
- Kuuntelee haltioituneena suomipoppia kesämökillä ja juoksee näyttelyissä kaupungissa.
”Korkkarit kattoon, tää ilta on meidän..” lauloi Kaija Koo joka kerta, kun autoon istahdin. Nupit kaakossa kuuntelin pitkillä ajomatakoilla aina sitä kanavaa, missä suomipoppi raikui. Ihanaa laulaa mukana – korkealta ja kovaa.
Suomen iskelmätaivaalle on syttynyt muutama uusi tähti – naisartisteja en vielä ”yhden kesän kuulemalta” toisistaan erota , onneksi vanhoja starojakin soitetaan ahkerasti. Tein huomion: Yö-yhtye ei enää iske. Lieneekö perusmelankolia jo karissut sielustani?
Näyttelyissä juostu, Tovet ja naivistit Iittalassa koluttu. Paikalliset tapahtumat kesäkirppiksineen kierretty ja kuunneltu musiikkia puistossa.
- Purskahtaa itkuun kuullessaan Maamme-laulun.
EM-kisat, keihäänheitto ja kultamitali. Maamme-laulu ja kyyneleet…totta kai. Penkkiurheilija olen viimeisen hikipisaraan asti, tooooosi hyvä antamaan ohjeita ja analysoimaan suorituksia nimenomaan ruudun takaa.
Leila oli listalta löytyi myös piirre ” Ihmettelee Suomen kesähelteiden viileyttä”. Tänä kesänä ihmettelyn suunta oli päinvastainen, viileyttä eivät heinäkuussa lomailleet todellakaan tarvinneet ihmetellä.
Viimeinen ulkosuomalaisuus vuosi on ainakin näillä näkymin alkanut, ensi vuonna emme enää palaa kesälomalta Saksaan vaan jäämme sopeutumaan takasinpalaajan arkeen. Kai niiden ominaisuuksista joku jonkun listan on tehnyt ?