Jännitys kohoaa! Ensi viikolla DRAAMAKKA putkahtaa ”uunista ulos”, elämme siis suurta odotuksen aikaa. Joulu tuntuu vielä kaukaiselta odotettavalta…

Kirjan ilmestymiseen liittyy joka kerta monia jännitystekijöitä – näyttääkö se siltä kuin olin kuvitellut? Menikö kaikki OK vai jäikö sittenkin joku painovirhepaholainen huomaamatta. Kaikkea on nähty ja koettu, vaikka pienkustantaja vain olenkin.  Ja vaikka – perfektionismiin taipuvaisena – yritän varmistaa ja viilata kaiken viimeisen päälle. Usein sattuma heittää mausteensa keitokseen.

Draamasuunnitus kirjasta tuli ulos toiseksi viimeinen versio – eli viimeiset hienosäädöt ja korjaukset teimme turhaan.  Kirja on nyt jo loppuunmyyty eikä kukaan käyttäjistä tekstiin jääneistä lapsuksista koskaan huomauttanut. Itseä ne harmittivat, onneksi vain aikansa. Uusintapainoksen kanssa olimme tarkkoina.

Prosessidraama-kirjan takakannesta puuttui ISBN-koodi!!!  Kirjapaino pahoitteli ja sanoi, että me luultiin että ihan omaan käyttöön…Saimme sitten ISBN-tarroja, joita liimailimme iltapuhteina kirjojen takakansiin. 2.painoksen kohdalla olimme tarkkoina.

Prosessidraaman 2.painos puolestaa hävisi ISBN:n koodeineen ” jonnekin Pasilan varastoon”. Olin sopinut painon ja kuljetusyhtiön kanssa, että kirjat toimitetaan minulle tiettynä päivänä, koska tein silloin reissutöitä ja olin harvoin kotona päiväsaikaan. Kokonainen kolli kirjoja hävisi jonnekin – ja minä menin lankoja pitkin niin painoon kuin varastollekin. Löytyiväthän ne kirjat viimein – ja laittoivat vanhan herran tuomaan niitä Kolsinitielle. Hän jutteli leppoisia ja tunnusti lopuksi, että laittoivat minut, kun kuulivat että Rouva siellä Draamatyössä kävi vähän kuumana.

Draamakompassin kansipaperi olikin sovittua ohuempi, Dramakompassen– tarjouksesta oli arvonlisävero unohtunut – toki oma mokani, etten hoksannut kysyä tai katsoa.

Siivet selkään meinasi jäädä Tallinnaan, kun kieltäydyin maksamasta käteisellä.

”Virheist’ oppi ja kokemus karttui ”– nyt osaan varmistaa etukäteen ja muistuttaa ISBN:n koodin paikasta. Tällä kertaa julkaisutilaisuus on sovittu ja lyöty lukkoon – ja kirjojen tulisi ehtiä paikalle siihen mennessä. Olen toiveikas.  

Ei auttanut varmistelu kesällä 1997 Teatterikuraattori-kirjan  kanssa. Hain kirjat suoraan painosta Jyväskylästä. Ajoin edellisenä yönä edes takasin Tampereen ja Jyväskylän raittia. Julkaisutilaisuus oli osa sen vuoden Tampereen teatterikesän tapahtumia. Halusin, että kirja todellakin on näytillä silloin kun sen pitää olla. Olihan se, mutta…siitä painoksesta puuttui  viimeinen artikkeli! Toisen toimittajan, Meri Eerolan artikkeli oli ’pudonnut pois’ – ja jokaisesta  kirjasta : ). Kirja saatiin julkaistua ja tekijäkappaleet jaettua – loput palautettiin painajalle ja kerrotttiin, että haluamme uusinta yrityksen.  

Kirjan tekeminen – kirjoittajan/pienkustantantajan näkökulmasta on prosessi, joka on seikkailu pullollaan. Väliintulevia muuttujia ei voi aina ennakoida, mutta mitä siitä : ne ovat elämänsuola. Parantavat verenkiertoa ja pakottavat miettimään ratkaisuja. 

Yli 10 vuoden kokemuksella totean silti : emmä näitä hommia vaihtais!