http://yle.fi/uutiset/mita_koulutarvikkeita_voi_kierrattaa/6504873
Facebook-ystäväni välitti linkin Suomen koulutarviketilanteesta ja oppimateriaalin kierrätyksestä. Päädyin tutkailemaan asiaa ja peilasin sitä tilanteeseemme täällä Saksassa, Nordrhreinwestfalenissa, NRW:ssa. Sanontaa ’Siperia opettaa’ voisi kohdallamme muokata muotoon ’ saksalainen koulujärjestelmä opettaa’. Olisi monta jupinan aihetta, mutta pidättäydyn nyt tässä oppimateriaali teemassa. tarkastelen sitä yhden lapsen, yhden kaupungin kahden koulun ja yhden äidin erittäin suppeasta ja subjektiivisesta näkökulmasta. Kaikki on suhteellista ja kaikki riippuu kaikesta. Emme liene kuitenkaan yksittäistapaus.
Oppikirjat
Peruskoulussa ( 1-4 luokat) käytettiin oppikirjaa matematiikassa ja englannissa. Matematiikan harjoituskirjat ostimme joka vuosi itse. Koulu tilasi kaikille englannin työkirjat, jotka me vanhemmat tietysti maksoimme. Matematiikan ja englannin oppikirjoja kierrätettiin, poikamme taisi olla 5. tai 6. käyttäjä molemmissa. Etusivulla oli leimasimella lyöty taulukko, johon lukuvuoden alussa merkittiin ja allekirjoitettiin, kuka kirjaa käyttää. Muita oppikirjoja ei ollut. Edes kierrätettyjä. Oppikirjoja käytettiin mielivaltaisesti – sieltä täältä. Opetuksessa tukeuduttiin monistettuun materiaaliin, jossa ei ollut päätä ei häntää. Esimerkiksi kirjaimet opeteltiin 1.luokan syksyllä siten, että jostain aapisesta otettiin jonkun kirjaimen harjoitukset, toisesta materiaalista seuraava..mikä kirja nyt milloinkin sattui käteen aamulla osumaan. Eikä tainnut olla aina ihan copyright-materiaaliakaan.
Gymnasiumissa on oppikirjat kaikissa aineissa. Vain kielten oppikirjat ja materiaalit ostetaan itse. Kirjoja käytetään edelleen ”luovasti” – opetussuunnitelma on joustava, opettajan toteutettavissa haluamallaan tavalla. Monistemaksuja ei enää ole. Monisteita kyllä kuitenkin edelleen jaetaan kasapäin.
Koulutarvikkeet hankitaan itse!
Saimme 1.luokan ensimmäisessä vanhempainillassa, joka pidettiin päivää ennen koulunalkua, käteemme listän hankittavista tavaroista, koulutarvikkeista. Lyijykynät oli tarkoin HB-koodituksella määritelty, 6 eriväristä kansiota, piirustuslehtiö, vihkot, joiden koodit piti myös huomioida ja kaikki omalla rahalla.
Miten voi säästää käsityötarvikekustannuksissa ? Vastaus on yksinkertainen : poistetaan käsityö opetussuunnitelmasta! Ei sitä täälläkään ole ja hyvin on pärjätty. Tosin luokanopetaustaisena äitinä olen opettanut lapseni virkkaamaan ja neulomaankin. Ompelukonetta käytetty suoran sauman ompeluun, kangasväreillä painettu, patalappuja värkätty. Joutavathan kotiäidit puuhastelemaan lastensa kanssa.
Eikä kuvaamataitotunneillekaan tarvita kummoisia. Monistuspaperille monistetaan kuvia ja väritetään. Great! Jos jotain niin värtittämään oppi juniori peruskouluaikana. Mutta mandalathan rauhoittavat mieltä ja auttavat keskittymään – niinhän sitä sanotaan? Kuviksen tehtäviin ( gymnasium) jokainen hankkii itse tarvitsemansa materiaalit ja tekee työn sen mukaan. Muovailutehtävään saa itse tehdä taikataikinansa.
Moniste- / tarvikemaksu
Vanhemmat maksavat koulun (peruskoulussa) tilille n. 5 € / kk materiaalimaksua. Maksun voi suorittaa könttänä tai kuukausierissä.
Tukiopetus tai kouluavustaja / erityisopetus
Jyvitetään oppilaiden äideille ’kouluavustajan vuoroja’ – tunti pari viikossa / äiti ääneenluettamista, saneluharjoituksia, satujen lukemista tai kotitehtävien valvontaa.
Oppimateriaaliakin äidit voivat tehdä. Kokoonnutaan koululle, leikataan ja liimataan ja kas! luokalle on tarjolla tukimateriaalia ja oppimispelejä ja harjoitusmonisteita joka lähtöön.
Maksullista, koulun ulkopuolista tukiopetusta tarjoavia yrityksiä on monenlaisia. Oheismateriaalia kaikkiin oppiaineisiin tarjolla pilvin pimein – netissä, kirjakaupoissa ja ’Lidlin’ tarjouskoreissa.
Jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai muita hankaluuksia ( joihin Suomessa puuttuisi erityisopettaja tai koulukuraattori), hoidetaan se täällä sanomalla vanhemmille :” Tehkää jotain!”. Erityisopettajia on vain erityiskouluissa.
Luokan siivous/ kunnostus
Lähetetään lappu vanhemmille, jossa pyydetään ostamaan remonttivälineitä – siveltimiä, talttoja, vasaroita, nauloja. Talkooiltana äidit pesevät luokan seiniä ja lakaisevat lattioita – isät pakkeloivat ja maalaavat! Ja kas – siistiä tulee.
Kouluvuoden päätteeksi pidetään tietenkin siivoustalkoot luokassa.
Kouluruokailu
Kioski, josta voi ostaa mm. sämpylöitä , pitsaleipiä – jotka tietenkin oppilaiden äidit ovat ovat valmistaneet. Kaakaot ja muut juomat tilataan myyntiin. Näitäkin ruokalavuoroja voi varata itselleen ja sillä tavoin äitinä tukea koulun toimintaa.
Samalla periaatteella hoituu myös koulukirjaston aukiolo.
Opintokäynnit / leirikoulut /luokkaretket
Museoretket, teatterikäynnit ja muut koulun ulkopuoliset toiminnot ovat omakustanteisia. Ne maksetaan tietenkin itse.
Mielenkiintoista tässä toimintamallissa on se, ettei kukaan siitä ainakaan kovin äänekkäästi jupise tai valita. Tämä on ollut ja on maan tapa. Näin olemme aina tehneet. Jos jollain perheellä ei ole varaa / on paljon lapsia, kouluilla on tukirahasto vähävaraisia varten. Maksuun voi saada alennusta tai se voidaan maksaa kokonaan.
Toinen mielenkiintoinen näkökulma on, että opettaja suosittelee peruskoulun ( 1-4.lk) jälkeen, mihin jatko-opinahjoon kukin oppilas voi hakea. Tämä opettajan suositus painaa paljon, kun 5 lk. ylöspäin opetusta tarjoavat koulu(muodo)t valitsevat oppilaitaan. Se myös mielestäni lisää äitien osallistumisaktiivisuutta vapaaehtoistyöhön.
Joskus ihmettelen tätäkin asiaa enemmän kuin toisinaan.
p.s.
Tuttavaperheen tytär kävi yhden lukuvuoden ( 5.luokan ) saksalaista koulua, josta 5 kk ns. erityisesti maahanmuuttajille suunnatussa, kielenoppimiseen tähtäävässä opetuksessa. Palattuaan Suomeen hän ei ole kertaakaan valittanut suomalaisen koulunelämän mistään osa-alueesta. Päinvastoin , koulumotivaatio ja -menestys lähtivät 6.luokalla huimaan nousuun.