Tässä taannoin silmiini osui mainos Kortesuon kirjasta ”Sano se someksi” – höh! Korjasin sen heti mielessäni, sano se sUomeksi.  Kirjoitusvirheen olemattomuus selvisi minulle pikku hiljaa ja ymmärrys some-tietoisuuteni pienuudesta tuli konkreettiseksi. Päätin nyt vihdoin tehdä asialle jotain – päivittää osaamiseni. Niinpä ilmoittauduin Oulun yliopiston verkkokurssille SOMEOPE – opettaja sosiaalisen median hyödyntäjänä.

Ahdistus ja hiki  pukkasivat pintaan heti ensimmäisen tehtävän kohdalla. tekstit vilisivät liian paljon minulle tuntemattomia, uusia termejä ja liian paljon liikkuvia osia, liian paljon lyhenteitä. ’Some for dummies’ olisi sittenkin ollut parempi aloitus, olisin ollut omieni joukossa : ).

Perinteinen opettaja minussa haluaa vain kirjoittaa – pitää pitkään kiinni lyijykynästä ja paperista. Kurssin tavoitteena oli tutkia, miten opettajan asiantuntijuus voi kehittyä sosiaalisen median avulla, mitä somen haltuunotto opettajalta vaatii. Mikä onkaan ’palkinto’, kun some on selätetty ?

Asiantuntijuus kehittyy kohdallani yrityksen, erehdyksen, ahdistuksen  ja – aika ajoin nousevat ’ketutuksen’ kautta. Tunsin oloni monen monta kertaa tyhmäksi, osaamattomaksi ja ’urpoksi’. Konekin temppuili. Teknikkan pettäminen, mikä ihan tekosyy /selitys, kun omat taidot ovat vajavaistakin vajavaisemmat. Hammasta purren, periksi en anna – ja kas! lopulta syntyy onnistumisen elämyksiä ja niiden kautta innostus ja ymmärrys kasvavat. Kyllä ovat pieniä some-askeeleeni. Henkikin kulkee jo vinkumatta.

Tutustuimme Popplet-työkaluun. tehtävänämme oli pienryhmissä kirjoittaa yhteisöllinen blogikirjoitus kurssin aiheesta.  Vieraiden ’kasvottomien’ kanssa yhteisöllinen kirjoittaminen oli minulle suuri haaste – yhteisen punaisen langan löytyminen työn ja tuskan takana. Oma popplet-miellekarttamme, jonka oli tarkoitus toimia kirjoituksen pohjana, ei koskakaan valmistunut. Tai jos valmistui, en sitä löytänyt. Olo oli jälleen kuin draamatarinan ”Jotenkin toisenlaisella”.

Samaan aikaan teimme Grundtvig- projektihakemusta partnerimaiden (GB, EE, LT, FIN ja GER) kanssa. Koordinaattorivastuun ottanut Katrin on edistyksellinen nainen, hänellä on some  hallussa. Viikon ajan muokkasimme yhteistä hakemusta GoogleDoc- tiedostona, reaaliaikaisena, kaikki yhtä aikaa saman asian äärellä. Loistava työkalu! Tuttujen kanssa onnistui – emme vääntäneet enää termien merkityksistä, olimme samalla aaltopituudella, me ennestään tutut draamaihmiset. Ideoimme, jatkoimme toistemme lauseita, syvensimme ja laajensimme. Äkkiä hurahdin someen. GoogleDoc on hyvä peli.

Verkkokurssilla kyseltiin sovellusmahdollisuuksia opetukseen. Ei tullut alkuun mieleen mitään järkevää. Miten tätä nyt vois muka soveltaa, ei ainakaan draaman opetukseen. Ja äkkiä nystyröissä alkoi ’popata’ – idean tynkiä, ajatuksia, kokeilumahdollisuuksia – hyvänen aika, tämähän soveltuu ihan mihin vaan. Käyttävätköhän ilmaisutaidon opettajat kentällä somea hyväkseen? Miten draamakouluttajat? Kirjan tekemiseen tämä Popplet ainakin soveltuu.

Kaivoin kuitenkin vielä – ainakin tämän kerran – esiin lyijykynän ja luonnoskansion, aloin piirrellä sovellusmahdollisuuksia. Tuon ne teille tänne arvioitavaksi, kun olen saanut ne ”sometettua puhtaaksi”.

 http://www.eioototta.fi/kirjat

Täältä voit lukea kurssituotoksemme, yhteisöllisen blogikirjoituksen  : ”Sosiaalisen median sovellukset opetuskäytössä: Popplet opettajan, opetuksen ja opiskelijan työvälineenä.  http://opesome2013.blogspot.fi/