Draamakka kirjasta
putosi jossain taittotyön tiimellyksessä osa pois. Sellaista sattuu, hups! Huomasin tapahtuneen, kun luin viimeistä kertaa taittoversiota ennen painoluvan antamista. Kiitoksissa mainitsin pitkäaikaisen kollagani Helena Tompurin ( Lapin Yliopisto) ja kiitin häntä ’Ylva-Liisasta’ (niitä Alman kavereita). Kiitokset piti poistaa, kun kiitettävää asiaa ei kirjassa ollut!  Asia on vaivannut mieltäni, melkein ihan harmittanut – yrittäjyyskasvatus sovellus olisi sopinut hyvin kirjaan, ihan niin kuin olimme suunnitelleet. Julkaisen pudokaspätkän nyt täällä blogissa, nappaa ken tarvitsee.

YRITTÄJYYSKASVATUSTA ( olisi kuulunut Draamakka-kirjan s. 22, vaihtoehtoinen toteutus-osioon)

Peruskaavalla yhdessä luotua henkilöä voidaan kuljettaa  mukana koko lukuvuoden /koulutuksen /jakson ajan ja käsiteltävät teoriat  nidotaan ’henkilön’ elämäntarinaan. Näin opeteltavat asiat tulevat konkreettiseksi käytännön kautta. Teimme eräässä koulutuksessa tarinan lappilaisesta yrittäjästä, jonka nimi oli Ylva-Liisa Suomalainen ’ Lissu’. Tarinassa tutkimme yrittäjyyteen kasvua. Projekti oli osa Nuori yritysosaaja Lapista –hanketta vuosina 2005 – 2006. Tarkastelimme yrittäjyyteen kasvamista ja yrittäjyyttä roolihenkilön elämäntarinan kautta ja avulla. Tarina alkoi lapsuudesta, jatkui siitä nuoruuden kautta aikuisuuteen ja yrittämisen vuosiin sekä yrittäjyydestä luopumiseen. Koko yrittämisen kirjo oli mukana tarinassa. Tarkastelimme kattavasti yrittäjyydessä tarvittavia tietoja ja valmiuksia liittäen teoria osa-alueet Lissun tarinaan.

Lähdimme luomaan kuvaa henkilöstä, joka tällä hetkellä on jo yrittäjä, jolla on yritys. Rakensimme hänen tarinaansa sekä hänen menneisyyttänsä että tulevaisuuttansa.  Aloitimme ’NYT’ hetkestä, jossa nuori nainen suunnitteli oman yrityksen perustamista.

Pääteemat olivat :

1) Lapsuus, mistä yrittäjyys alkaa? Mietimme hetkiä, jotka ovat vaikuttaneet yrittävän elämän asenteen kehittymiseen. Millaisia malleja yrittäjyydestä, yrittäjämäisesta ajattelusta? Kannustettiinko? Ohjattiinko? Ketkä olivat roolimalleina?

2) Nuoruus, miten yritysidea syntyy? Osallistujille annettiin tehtäviä, joiden avulla kerättiin tietoa yrittäjyyden aloittamisesta. Lissun kirje, johon osallistujat asiantuntijarooleissa vastasivat ( TE-keskus, yritysneuvoja, pankinjohtaja, verovirkailija, vanhempi yrittäjä, entinen opettaja)

3) Aikuisuus, perustaisinko yrityksen? Tarkastelimme eri tahoja, joiden kanssa aloitteleva yrittäjä joutuu toimimaan tai tahoja, joilta hän voi saada tietoa ja tukea yrittäjyyteen. Millaista apua tarvitset ja voit saada, kun olet päättänyt ryhtyä yrittäjäksi. Tehtäviksi tähän osioon liitettiin mm. myös presentaation tekeminen, oman yrityksen esitteleminen, markkinointisuunnitelman tekeminen ja mainosten suunnittelu.

Tavoitteenamme oli tutkia epävarmuuden sietokykyä yrittäjän elämässä sekä vastoinkäymisistä selviämistä. Jännite tarinassa rakentui yksin puurtamisen ympärille, lapset eivät kiinnostuneita työskentelystä yrityksessä ja välit avopuolisoon olivat tulehtuneet. Vastoinkäymisten sietokykyä punnittiin ja merkittäväksi käänteeksi tarinassa muodostui tulipalo, joka tuhosi ison osan yrityksestä. Tarinamme Lissu päätti jatkaa yritystoimintaansa tulipalon jälkeen ja sai perheen sisäiset asiat kuntoon. Yritysvakuutus ja yrittäjäeläke asiat olivat tämän osion pääteemoja.

4) Vanhuus, millaista on yrittäjyydestä luopuminen? Aikamatka tulevaisuuteen antoi mahdollisuuden pohtia yrittäjyydestä luopumiseen liittyviä haasteita.  Lissumme jäi 65-vuotiaana eläkkeelle ja hänen poikansa jatkoi yritystä.

* * * tätä et olisi voinut lukea Draamakasta * * *

Projektia aloittaessamme eräs osallistujista istui kädet puuskassa ja pyöritteli päätään. Hän väitti olevansa realisti ja täysin epäluova ihminen. Ei häntä olisi millään huvittanut leikkiä eikä puuhastella. Ja kokonainen vuosi tämmöistä, ihan kumma koulutus!  Annoin hänelle luvan olla olematta luova. Lupasin, että hän saa olla ryhmässä sellaisena kuin on , osallistua sen verran kuin haluaa. Ainoa asia, mitä pyysin häneltä oli :” Anna draamamenetelmille mahdollisuus! Älä tuomitse etukäteen, kokeile edes.”.  Niinpä hän jäi takariviin tarkkailemaan.

Prosessin myötä, pikku hiljaa hän innostui, ”valui” lähemmäs. Alkoi osallistua keskusteluun, tulla ensin patsaaksi ja myöhemmin jo ideoida tarinaa. Koulutus päättyi opintoretkeen, jonka aikana  oli tarkoitus tutustua lappilaiseen yrittäjään tai yrittäjiin. Kyselimme vierailukohdetoiveita osallistujilta. Ei-niin-luova-eikä-leikkisä-osallistujamme ehdotti oitis :” Hei, mennään sinne Pelkosenniemelle katsomaan sitä Ylva-Liisa majoituspalvelupaikkaa!”, johon muut yhtyivät kuorossa : ” Joo, hyvä idea! Sinne mennään!”.

Meille kouluttajille tuli tuskan hiki, jouduimme tuottamaan opiskelijoillemme  suuren pettymyksen : ei me voida mennä sinne kun sitä ei ole oikeasti olemassa!

Nauruksihan se loppujen lopuksi meni ja niin vain totesivat ” ei-luovat , totiset ja teoreettiseen ajatteluun suuntautuneet, rationaaliset  lappilaiset aikuiset”, että draama toimi.

Kukaan ei enää loppupalautteessa kritisoinut teatterilähtöistä toimintaa koulutuksen metodisena pohjana.

Nyt tässä kohtaa voinenvihdoin virallisesti  kiittää Helena Tompuria  ystävyydestä, ’Ylva-Liisasta’ ja yhteistyöstä. KIITOS!