Livahti kuin varkain – minä vain kokeilin, osaanko – ja osasin! Olen jahkannut oman DRAAMA blogin aloittamista vuosikausia. Se on kaatunut milloin ajan puutteeseen, milloin tekniikkaan. Yleensä tekniikkaan. Näillä sivuilla pohdiskelen draamaan ja teatteriin liittyviä asioita – oman työn ja arjen kautta, mitä oli ennen ja mitä on nyt. Näkökulmaani laajentaa se, että asun vieraassa maassa ja saan peilata kokemuksiani – niin draamasta kuin arjesta – toiseen kulttuuriin. Millaista on teatteripedagogiikka täällä Saksassa, jossa draama tuntuu olevan vielä kovin vieras ja tuntematon käsite.
Elämäni on ’yhtä draamaa’ – arjessa ja työssä, kotona ja koulussa. Ihanaa, että on. Elämä ei käy tylsäksi ja päivissä on säpinää, draaman monessa merkityksessä. Draama on minussa – luissa ja ytimissä. Olen huomannut, että katson maailmaa ”draamasilmin”, tahtomattanikin. Usein tietoisesti ja tahtoen. Joku soittaa ulos ilonsa ja surunsa, minä draamailen. Minä opiskelen draamaa ja siinä sivussa elämää. Joka päivä.