Poikani käy saksalaista koulua. Aina kaikki opettajan ohjeet eivät tule kuulluiksi tai ymmärretyiksi lähettäjän tarkoittamalla tavalla. Äitinsä poika. Kuullun ymmärtämisessä on minullakin aika ajin vaikeuksia. Ei voi mekkalaakaan hänelle pitää huolimttomuudesta, kun sitä vikaa on itselläkin. Vai mitä sanotte erasmusvaihtarin tenttiin osallistumisestani?
Tais mennä jotain ohi korvien
Kiirehdin luokkaan ensimmäisten joukossa, sillä myöhästyjät eivät saa istumapaikkaa, pöytäpaikasta puhumattakaan. Iloitsen, että tänään on tämän kurssin viimeinen luentopäivä, talvilukukausi loppuu. Istun paikallani ja katselen ympärilleni, muut opiskelijat plaraavat muistilappujaan. Äkkiä minulle tulee hiki. Toiminta tarkoittaa sitä, että tänään on tentti! Kuinka saatoin olla niin tyhmä, ettei se tullut mieleenikään. Totta kai kurssin päätteeksi on tentti. En löydä muistiinpanoistani merkintää tentistä. Olen kirjoittanut muistiin kaiken– ’sozusagen’-ilmaisuja myöten.
1900-luvun teatterimiehet ovat tuttuja. Olen kuullut syksyn aikana yksitoikkoisia ja kuivia esitelmiä niin Wagnerista kuin Piscatoresta. Olen googlettanut– koonnut tietoa englanniksi. Tämä tentti on saksaksi. Puna kohoaa kasvoilleni ja Herra Dosentti astuu luokkaan. Hän jakaa tenttipaperit, otan sen tyynenä vastaan.
Kirjoitan posket punaisina. Paperi täytyy englanninkielisistä lauseista. Kirjoitan toisellekin puolelle, täyteen. Herra Dosentti saa kirjeen, jossa kerron, että olen ollut kaikilla luennoilla, minulla on kurssin runko ja missään vaiheessa minulle ei tullut mieleen, että tänään olisi tentti. Kerron, kuinka minua hävettää –kuinka toisaalta iloitsen, että tulen muistamaan tämän päivän elämäni loppuun asti. Saan oppia tästä hetkestä. Kerron olevani pahoillani huolimattomuudestani ja pyydän mahdollisuutta korvata tentin kirjallisella kotityöllä, in English. Bitte, bitte.
Puoli tuntia on kulunut.Tentistä saa poistua. Nousen ylös tuolistani, kerään tavarani ja hymyillen ojennan täyteen kirjoitetun tenttipaperin Herra Dosentille. Kuiskaan hyvän joulun toivotuksen ja poistun.
Iltapäivällä matkalla metroasemalle turkkilainen opiskelijapoika juoksee minut kiinni ja kysyy, miten on mahdollista, että selviydyin aamun tentistä niin nopeasti. Hymyilen hänelle ja kerron, että asia oli minulle tuttua aiemmista opinnoista ja että kirjoitin englanniksi. Toivotan hänellekin hyvää lomaa, joulua en tohdi toivottaa.
Avaan kotona sähköpostin. Herra Dosentti on lähettänyt minulle viestin, jossa pahoittelee virhettään, ettei ollut maininnut minulle tentistä. Hänkin vakuuttaa muistavansa tämän tenttivastauksen, se on hauskin tenttipaperi ’ever’. Saan luvan korvata tentin kirjallisella työllä, in English. 12 sivua.
Avaan wordin, jostainhan se on aloitettava tenttiin valmistautuminen.