Olen tänä syksynä matkustanut paljon – ja melkein jokaisen matkan kohdalle on sattunut jokin haaste. Lunta sataa, bussi ajaa kolarin, sataa lunta, siivet jäätyy. matkalaukku ei ehdi jatkolennolle… Pitäisiköhän minun pysyä kotona?
Tänä aamuna matkasin ajoissa Düsseldorfin kentälle. Suomeen oli tämän matkaajan mieli – huomenna vetäisin työpaja yleisötyöstä Metropolian opiskelijaryhmän kanssa, tutkimusmateriaalin hankintaa. Odotukset korkealla, jeee! Pääsen pitkästä aikaa aisian äärelle – olen odottanut tätä keikkaa yli puoli vuotta.
Mutta toisin kävi. Turvatarkastusihmiset olivat päättäneet pistelakkoilla juuri tänään Saksan suurimmilla kentillä, Düsseldorf kuului valittuihin. Tein lennolle kirjautumisen koneella, jonotin drop in-luukulle, jossa karmea totuus paljastui : turvatarkastus jono seisoo! Vaikka olin kentällä ajoissa, en ehtisi 9.25 lähtevään koneeseen. Sain ohjeen jonottaa Lufthansan tiskille, jotta saisin uuden lipun seuraavalle mahdolliselle lennolle. No, mikäpäs siiiiiiiii-nä. Ei mikään, paitsi että jono(t) oli(vat) kilometrin pituisia. Jonotin 3 tuntia. Ja jono takanani kasvoi koko ajan. En todellakaan ollut ainoa kyydistä jäänyt. Tuhansia ihmisiä jonottamassa – ensin lippuja ja sitten turvatarkastukseen. Jätin toisen jonotuksen suosiolla väliin.
Olisin saanut lennon tälle illalle /yölle Münchenin tai Varsovan kautta Helsinkiin. Tai sitten huomenna 11:45 Düsseldorfista Finnairin lennolle. Münchenissä sataa lunta. Kiitos ei, tämän vuoden ”ensilumet” koettu. Puolaan en halua piipahtamaan. Palasin siis kotiin yöksi ja yritän huomenna uudelleen. Toivottavasti eivät pistelakkoile heti aamusta. Jos olen tiskillä jo kuudelta…saatan päästä portille ennen kahdeksaa…ja saatan ehtiä Helsingin lennolle.
Päivän positiivinen uutinen oli, että DRAAMAKKA-kirja on valmis ja se toimitetaan Helsingin toimipisteeseen huomenna. Julkaisutilaisuudessa voimme ihailla ja esitellä konkreettisesti uutta kirjaamme – eikä tarvitse ’elävästi kuvitella’. Tulostin jo hädissäni kuvia kannesta, että on edes jotain kättä pidempää, jos jotain sattuu.
Minä tuuletan perjantai-iltana, kun olen tämän reissun heittänyt ja palannut uusine kirjoineni takaisin kotiin. Joskus minulle kelpaisi ihan tavallinen, tylsä arkikin.