Olen – kuten varmaan moni muukin – seurannut mielenkiinnolla Alppilan koulun ”opettajadraamaa”. Kannanottoja puolesta ja vastaan, keskustelua ja pohdintaa, mielipiteitä laidasta laitaan. Minua ei niinkään kiinnosta se, mitä oikeasti tapahtui tai kuka teki väärin tai kuka on oikeassa – minua kiinnostaa itse ilmiö : kouluelämä 2010-luvulla Suomessa. Tyylilleni uskollisena ajattelen tämänkin asian draaman kautta, millaisen prosessidraaman tästä tekisin. Miten – jos opettajana toimisin – hyödyntäisin tämä mediakohua herättäneen tapahtuman.
Kyllä on ainesta draamaan!
Videopätkästä olisi hyvä aloittaa. Mitä näet? Mitä tapahtuu ? Rekonstruktio tilanteesta , hidastettuna ja still-kuvina. Kätkettyjä ajatuksia – sivustakatsojien kommentteja. Mitä ajattelet tilanteesta? Mitä voisit tehdä? Mitä opettaja voisi tehdä – muuta kuin ”tarttua ryntäisiin” ? Auttaisiko se tilanteen ratkaisemisessa?
Improvisaatioita pienrymissä tapahtuneesta. Stautksia tutkien, kehonkieltä muokaten – mistä/mistä löytyisi se ’opettajan(aikuisen) auktoriteetti’, jota joissan kirjoituksissa peräänkuulutettiin. Mikä laukaisisi pattitilanteen? Voisipa tilannetta keventääkseen vaikka kokeilla ja parodioida tapahtumaa. Statuksia muuttelemalla, äänen keinoin, nopeutettuna, hidastettuna, murteilla…
Kuumaa tuolia , eri tunnetiloissa reagointia , simulaatiota. Ottaako vallan järki vai tunne tai kokeilisiko alistumista vai agressiota ?
Ja mitä kaikkea onkaan pinnan alla? Mitä on tapahtunut ennen tätä niin luokassa kuin opettajanhuoneessa ? Kuka tietää – mutta aina voi kuvitella.
Sormet oikein syyhyävät…ei tämä tässä valmiiksi tule. Pakko kaivaa perinteiset välineet käsiin ja siirtyä fläppipaperin ääreen lyijykynän kanssa.
Esittelen lopputuloksen tuonnempana, lupaan jakaa hiotut ideani kanssanne.
Millaisen draaman Sinä ”Korhosen kootuista kotkotuksista” kokoaisit ?