Ystävänpäivänä sain kokea yllätyksiä: mieluisia, mukavia – jopa hykerryttäviä.
 Kerään kirja-aiheisia kortteja ja tänään kokoelmani karttui uudella Martta Wendelinin kortilla. Tätä minulla ei vielä ollutkaan! Käytän kortteja koulutuksen alussa teemaan orientoitumisen yhteydessä. Jokaisessa kortissa on kirja /kirjoja. Kirja voi symboloida lukemisharrastusta / suhdetta kirjoihin, kirjallisuuteen tai vaikkapa uuden oppimiseen. Pyydän osallistujia  valitsemaan sellaisen  kortin, joka kuvaa heidän suhdettaan käsiteltävään teemaan. Kortteja esitellessän he kertovat  odotuksiaan tulevasta , mutta myös itsestään.

Olen laminoinut kortit, joten ne kestävät kovaakin käsittelyä – eivätkä niin helposti ”eksy vääriin kansioihin” , kuten laminoimattomille saattaa joskus käydä.

Paula, entinen kollegani ja ystäväni, joka tietää ’mahtavat käsityötaitoni’ ilahdutti kädentaito-kortilla. Häntäkin olen ilahduttanut omatekemilläni
lahjoilla vuosien aikana. Usein idea ja ajatus on lopputulosta tärkeämpi. Se kuuluisa prosessi vaiheineen.

Tekstissä sanotaan :

” Vaikka aivan tavallista yrittää, niin hyvää pakkaa tulemahan!”

En malta olla tässä liittämättä kuvaa huovutuskokeilustani. Todistusaineistoa taidoistani.  Innostuin kovin huovutettujen tossujen teosta. Ajatukseni oli yllättää sukulaiset ja kaveri ihan omatekemillä huopatossuilla. Jouduin sitten joulun alla turvautumaan perinteiseen suklaarasia-lahjaan, liitteenä viereinen kuva, jossa teksti : Nämä oli tarkoitettu Sinulle! Eikö aina sanota, että AJATUS on tärkein -?

Minulla muuten on ihan oma kuvagalleria näille ”ei-mennyt-niin-kuin-Strömsössä”-kokeiluilleni.

 

Kolmas yllätys sisälsi haasteen! Ystäväni oli maalannut mandalan ystävyydestämme ja haastoi minut kirjoittamaan siitä /sen k
uvista

runon – vapaamuotoisen tarinan -pretekstin draamaan.Mielikuvitukseni alkoi lentää ja sormet jo syyhyävät – pian kirjoittamaan! Kiitos tästä haasteesta! Tämä oli mieluinen yllätys.

Ensin kuitenkin oikoluen IpanaImpro-käsikirjoituksen 1.version. Mandala-impulssin hengentuotteissiin palaan myöhemmin.

Mietin jo ensi vuoden Ystävänpäivää. ’Varastan’ haasteidean ja suunnittelen, millaisia DRAAMAhaasteita heitän ensi vuonna Draamatyön ystäville.

Hyvää tätä päivää – hyvää Ystävänpäivää!

 

P.S. Ystävänpäivä runoksi sopinee tämä  Jenny Joseph (1961; suom. Alice Marin) : 

VAROITUS

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.

Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävällä ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista ja opin syljeskelemään.

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta romua laatikoihin.

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla ja näyttää lapsille esimerkkiä.

Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?

Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan, kun minä olen yhtäkkiä vanha ja pukeudun violettiin.